Kuka voi kokea yksinäisyyttä?

Jokainen meistä kokee jossakin vaiheessa elämää yksinäisyyttä. Yksinäisyys koskettaa siis ihan kaikkia ja kyseessä onkin ihmisyyteen kuuluva, normaali kokemus. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö asialle kannattaisi – tai voisi – tehdä mitään. 

Siinä missä meille normaali nälän tunne kertoo siitä, että olisi hyvä syödä, kertoo yksinäisyyden kokemus meille siitä, että tarvitsemme yhteyden tunnetta kanssaihmisiin. Tarpeelle voi ja kannattaakin tehdä jotakin. Mietipä, mihin kaikkeen esimerkiksi useamman päivän syömättömyys vaikuttaakaan? Kuinka paljon voimia ja energiaa sinulla olisi esimerkiksi opintoihin, mikäli et saisi riittävissä määrin ravintoa?

Yksinäisyys ei näy päällepäin

Emme pysty näkemällä päättelemään, kuka kokee yksinäisyyttä.  Kyseessä on ennen kaikkea sisäinen kokemus, jota voi olla joskus vaikea myös itse tunnistaa – tai tunnustaa. 

Voi ajatella, että ”Minulla on ollut niin kiire viime aikoina, etten ole vain ehtinyt näkemään muita ihmisiä.” tai ”Minähän olen parisuhteessa, enhän minä voi kokea yksinäisyyttä!” tai ”Onhan minulla joitakin ihmisiä elämässäni. Jollain toisella tilanne voi olla vielä pahempi. Hän voi kokea yksinäisyyttä.”

Yksinäisyyttä voi kuitenkin kokea eri elämäntilanteissa ja myös silloin vaikka elämässä olisikin ihmissuhteita. Sisäiset tarpeet sosiaalisten suhteiden osalta voivat silti jäädä täyttymättä. Jokaisen yksinäisyys on myös yksilöllistä. Yksinäisyyttä ei voi vertailla tai arvottaa esimerkiksi niin, että ”Tuon toisen yksinäisyys on aidompaa ja todellisempaa yksinäisyyttä kuin minun.”