Oletko joskus yrittänyt kohentaa kuntoasi? Tai yrittänyt ottaa haltuun vierasta kieltä tai opetella uutta kädentaitoa? Jos olet, tiedät varmasti tämän: oppiminen ei ollut helppoa eikä onnistunut hetkessä! Epäonnistumisiakin tuli eri vaiheissa eikä ihan ensimmäisellä kerralla sujunut täydellisesti.
Sama juttu koskee minkä tahansa omaan hyvinvointiin liittyvän, pysyvämmän muutoksen aikaansaamista. Asiat eivät monesti ole helppoja eivätkä tarjoa nopeita oikoteitä muutokseen. Asioiden työstäminen voi varsinkin alkuun tuntua hankalalta, työläältä ja epämukavalta.
Tämän ei kannata antaa lannistaa sinua. Tärkeää on, että asian tiedostaa ja pitää tavoitteen mielessä kirkkaana. Alkuperäiseen tavoitteeseen palaaminen voi muistuttaa itseä siitä, miksi on tässä pisteessä. Toimiminen samalla tavalla kuin ennenkin vie erittäin todennäköisesti samaan lähtötilanteeseen, jossa on nytkin.
-
Kun olet jonkun aikaa harjoitellut ja ehdit jo iloita onnistumisen hetkistä, voi seuraavana päivänä tullakin takapakkia ja huomaat palanneesi takaisin vanhoihin rutiineihisi. Tätä voi seurata epäonnistumisen, lannistumisen tai esimerkiksi vihan tunne: ”Turhaa edes yrittää. Ei tästä mitään hyötyä kuitenkaan ole. Tässäkin taas epäonnistuin. Olen tuomittu elämään yksinäisyydessä lopunikäni. ”
Näinä hetkinä on tärkeää, että olet tietoinen siitä, että epäonnistumiset ja takapakit kuuluvat asiaan. Kukaan ei ole selvinnyt arjen merkityksellisistä muutoksista ilman niitä.
Tärkeää on, mitä teet epäonnistumisen hetkellä ja sen jälkeen. Annatko itsellesi luvan palata vanhoihin, tuttuihin malleihisi, jotka eivät ole tähän mennessä tuottaneet muutosta haluamaasi tilanteeseen? Vai hyväksytkö vaikeudet matkalla pysyvämpään muutokseen ja pyrit kannustamaan, motivoimaan ja lempeästi ohjaamaan itseäsi takaisin muutoksen polulle?
-
Monesti asetamme itsellemme liian kovia tavoitteita ja odotamme muutoksen tapahtuvan liian nopealla aikataululla. Tällä tavalla toimiessamme tulemme itseasiassa valmistelleeksi itsellemme tulevia kipeitä epäonnistumisia, sillä pysyvät muutokset harvoin tapahtuvat kertarysäyksellä ja välittömästi.
Yksinäisyyden keskellä voi tuntua siltä, että ainoa tavoite on vaikkapa ystävän löytäminen elämään tai johonkin porukkaan mukaan pääseminen. Voi olla vaikea nähdä, miten pelkästään se, että ottaa katsekontaktin toiseen ihmiseen tai sanoo ”Hei” voivat auttaa, kun oma elämä tuntuu yksinäisyyden musertamalta mustalta aukolta. Voi tuntua siltä, että mikäli omat syvimmät toiveet eivät nopeasti toteudu, ei millään muulla ole mitään merkitystä.
Todellisuudessa uuden ystävän löytäminen tai omanhenkisen kaveriporukan löytäminen ovat valtaisan suuria tavoitteita, joiden saavuttaminen ei ole helppoa kenellekään. Pienet tavoitteet ja onnistumiset niissä kasvattavat pystyvyyden tunnetta siitä, että voit vaikuttaa omaan elämääsi. Riittävän monen pienen tavoitteen saavuttamisen jälkeen suuremman tavoitteen saavuttaminen onkin jo ihan realistista ja mahdollista.
Onkin tärkeää, että rakennat itsellesi riittävän pieniä tavoitteita matkallasi isoa, lopullista tavoitettasi. Matkasi kohti ystävyyttä voi pitää sisällään vaikkapa 40 pienempää tavoitetta, jotka voivat esimerkiksi tämänkaltaisia:
”Otan katsekontaktin itselleni tuntemattomaan ihmiseen kadulla.”
”Istun lähelle vieraampaa opiskelukaveria.”
”Vaihdan pari sanaa säästä kaupan työntekijän kanssa.”
”Hymyilen vastaantulijalle.”
”Aikataulutan itselleni muutaman pienen kivan jutun joka viikolle, jotta niille jäisi aikaa arjessa.”
”Kysyn kurssitoverilta apua johonkin kurssiin liittyvään asiaan, vaikka tietäisinkin vastauksen siihen.”
”Pidän ovea auki jollekin vieraammalle.”
”Sanon jonkun mukavan asian jollekulle ensi viikon aikana.”
”Sanon itselleni jonkun kivan asian joka päivä.”Tämänkaltaiset tavoitteet voivat tuntua yhdentekeviltä, kun itsellä on kipeä tarve merkityksellisille ihmissuhteille. ”Eihän kaupan työntekijän kanssa juttelu edistä kavereiden löytämistä opinnoista!” Nämä ovat kuitenkin tapoja, joilla vahvistat pystyvyyden tunnettasi ja itsetuntoasi, saat onnistumisen kokemuksia ja lisävarmuutta sekä vahvistat omaa hyvinvointiasi ja voimavarojasi, joita tarvitaan matkalla kohti suurempaa muutosta. Tärkeää on, että muodostat sellaisia tavoitteita, jotka tuntuvat merkityksekkäiltä ja eteenpäin vieviltä juuri sinulle.
HARJOITUKSIA
-
Millaisia ovat sinun askeleesi kohti vähemmän yksinäistä arkea?
Piirrä itsellesi kuvio, jonne hahmottelet tulevia steppejä, jotka veisivät sinua eteenpäin kohti isompaa tavoitettasi yksinäisyyden vähentämisen osalta. Kiinnitä huomiota siihen, että askeleet kohti suurempaa päämäärää ovat riittävän pieniä ja mahdolliselta tuntuvia. Voit lisätä askelten haastetasoa omalla kohdallasi sitä mukaan, kun siltä tuntuu.
Älä lannistu, mikäli tavoitteiden saavuttaminen ei onnistu heti! Anna itsellesi arvostusta jo siitä, että olet uskaltanut yrittää. Pyri löytämään sellainen motivointikeino, jonka avulla jaksat yrittää vielä uudemman kerran – ehkäpä uusi yritys on juuri se hetki, jolloin onnistutkin ja se valaa uskoa muutoksen mahdollisuuteen jatkossakin?
Elämä on myös jatkuvaa aaltoliikettä; välillä voimme mennä askeleissa taaksepäin, sivuttain ja eteenpäin. Se on normaalia ja kuuluu asiaan. Kenenkään elämä ei ole pelkkää nousujohteista alatavoitteissa eteenpäin pääsyä kohti lopullista tavoitetta. Joskus elämämme ja tavoitteemme myös muuttuvat matkalla; sekin on täysin sallittua ja oikeaa.
Voit jäsentää ajatuksiasi halutessasi alta löytyvään kirjoituskenttään. Kentän tiedot eivät tallennu mihinkään ja ne pyyhkiytyvät pois siinä kohtaa, kun vaihdat sivua. Halutessasi voit kuitenkin ottaa jäsennyksesi talteen esimerkiksi kuvakaappauksella, kopioimalla jäsennyksen haluamaasi tiedostoon tai tulostamalla sen.
Oma mieli – kiukutteleva taapero tai mukavuudenhaluinen köllöttelijä?
Uusien ajatus- tai toimintatapojen opettelu ei ole helppoa. Jos se olisi helppoa, olisit todennäköisesti jo toiminut niin. Seuraavien mielikuvien kautta voi olla helpompi suhtautua itseen ja harjoittelemaansa muutosprosessiin sopivalla lempeydellä ja sitkeydellä.
A. Joskus sanotaan, että omaan mieleen kannattaisi suhtautua samalla lempeydellä kuin suhtautuisi kiukuttelevaan taaperoon: taapero voi vastustaa muutosta, vaikka se olisi hänelle hyödyksi. Lempeästi ymmärtäen tämän vastahakoisuuden ja silti johdonmukaisesti vieden uuden rutiinin käyttöön, on mahdollisuus saada taapero sopeutumaan uuteen tilanteeseen.
B. Toinen lähestymistapa on oman mielen kuvittelu mukavauudenhaluiseksi köllöttelijäksi, joka viihtyy mielellään sohvalla vaikka tunnistaisi arkiliikkumisen hyödyt. Mieli voi vastustaa uudenlaista rutiinia, vaikka siitä olisi pidemmällä tähtäimellä hyötyä. Kannustaen, motivoiden ja sitkeästi jatkaen, voit saada oman mukavuudenhaluisen mielen irrottautumaan tutusta ja turvallisesta sohvasta kohden uudenlaisen arjen hyötyjä.
C. Millainen sinun mielesi onkaan? Voit piirtää tai mielessäsi visualisoida mahdollisimman tarkan hahmon, jonka voisit ajatella kuvastavan omaa mieltäsi. Samalla voit pohtia, millaiset asiat tuntuvat hahmolle helpoilta ja millaiset vaikeilta. Kun tunnet hahmoasi paremmin, voit miettiä, millaisin tavoin voit tukea ja kannustaa sitä jatkamaan harjoittelua ja pienten askeleiden ottamista, jotka se kokee haastavina?
-
Oma kannustukseni vaikeisiin hetkiin
A. Tutustu opiskelijoiden listaamiin kannustuksen ja motivoinnin keinoihin Valjasta myötätunto käyttöösi -osiosta. Valitse keinoista vähintään yksi sinua puhutteleva asia ja kirjoita se itsellesi ylös. Voit tämän lisäksi pohtia myös jonkin ajatuksen tai motivointikeinoin, joka tuntuu itselle muutoin merkitykselliseltä ja eteenpäin vievältä.
B. Niinä hetkinä, kun haluaisit luovuttaa, palauta mieleesi nämä ajatukset. Muistuta itseäsi niiden kautta siitä muutoksesta, jota kohden haluat mennä. Älä luovuta. Muistuta, että olet kaiken panostamisen ja hyvän arvoinen.
Voit jäsentää ajatuksiasi halutessasi alta löytyvään kirjoituskenttään. Kentän tiedot eivät tallennu mihinkään ja ne pyyhkiytyvät pois siinä kohtaa, kun vaihdat sivua. Halutessasi voit kuitenkin ottaa jäsennyksesi talteen esimerkiksi kuvakaappauksella, kopioimalla jäsennyksen haluamaasi tiedostoon tai tulostamalla sen.